Juoksukoulu

Löysin netistä 11 viikon juoksukoulu -ohjelman. Siinä luvataan että tälläinen rapakuntoinen ja juoksua harrastamaton kehittyy ohjelmaa noudattaen niin, että 11 viikon päästä pystyy juoksemaan 10 km. Kova lupaus. Niin kova että päätin tarttua siihen. 

Uskon että kunto kyllä kohenee säännöllisellä harjoittelulla, joskin epäilen voiko kehitys olla noin nopeaa. Mutta miten pääsen yli siitä että juoksu on tappavan tylsää? Kuuntelemalla Podcastia tai äänikirjaa, tylsyyttä saa hieman taitettua. Olen huomannut että varsinkin äänikirjojen erotiikkakohtaukset vie aivot kokonaan pois tylsästä nykyhetkestä ja kilometri taittuu lenkillä huomaamatta. Kiitos siitä Camilla Läckbergille.

Kehollisesti kävely ja juoksu on puuduttavan tylsää. Olen lähes koko ikäni harrastanut palloilulajeja - lentopallo, jalkapallo, pesäpallo, tennis. Niissä saa säntäillä ja hyökätä, kaikki aistit terävänä ja keho valmiina singahtamaan pallon perään tai pesältä toiselle. Pelisilmä ja peliäly on iso osa palloilulajien viehätystä. Juoksu sen sijaan laittaa aivot pauselle.

Vai laittaako sittenkään? Tarkemmin ajateltuna juostessa (tai kävellessä) ihminen jää omien ajatustensa keskelle. Pää alkaa pyöritellä työasioita, opiskeluja, kauppalistaa, perheasioita, taloustilannetta ja turhiakin huolia ja murheita. Tuleeko juoksijalle se hetki että pää tyhjenee, ajatukset loppuu ja jäljelle jää kevyt mieli? Moni muu laji vaatii täyttä keskittymistä ja silloin mieli saa tauon elämän murehtimisesta. 

Annan juoksulle nyt mahdollisuuden. Se kun on ilmainen, ajasta ja paikasta riippumaton harrastus. Sain myös sisarukseni mukaan juoksukouluun. Yhdessä (etänä) tekeminen auttaa pysymään suunnitelmassa. En voi jättää yhtään treeniä väliin, sillä raportoin päivittäin siskolle ja veljelle.