Kilojen vuoristoradalla

Olen ollut koko ikäni lähes normaalipainoinen, mutta en aivan. BMI on ollut lievästi ylipainon puolella noin 20 vuotiaasta asti. Tulin melko nuorena äidiksi. Raskausaika oli vaikea ja kärsin pahoinvoinnista koko raskauden ajan, joten laihduin. Paino nousi raskausaikana 19 kg (mistä iso osa oli raskausmyrkytyksen aiheuttamaa turvotusta), mutta synnytyssairaalasta lähtiessä oli jo 21 kg lähtenyt. 

Painoni oli silloin kaksosten synnyttyä 68 kg mikä on minulle ”normaalipainon” yläraja, koska olen 164 cm pitkä. Tunnen kuitenkin että se paino on minulle oikea. Mielestäni silloin näytän hyvältä ja voin hyvin. Urheilutaustan ja geenien ansiosta olen melko lihaksikas.

Pian paino alkoi hiipiä ylös ja nousi kuin varkain 75 kiloon, kunnes 30v syntymäpäivän aikoihin laihdutin melko nopeasti takaisin 68 kiloon ja hetkellisesti jopa 64 kiloon. Silloin läheiset alkoivat jo huolestua laihtumisestani ja huomautella että alan olla liian laiha. 

Minulla oli noihin aikoihin stressireaktiona lievä syömishäiriö, minkä salasin kaikilta enkä mielelläni myöntänyt sitä edes itselleni. Siksi laihtuminen oli rajua eikä johtanut pysyviin tuloksiin. Kun päästin kontrollista irti, lihoin nopeasti takaisin 75 kg paikkeille. 

Siitä eteenpäin paino on hivuttautunut vuosi vuodelta ylöspäin 1-2 kiloa vuodessa ja erään ”paljon hyvää ruokaa -joulun” myötä +6 kiloa kuukaudessa. Välillä sain muutaman kilon pois ja pian ne tulivat korkojen kera takaisin. 45 vuotiaana vaaka näytti jo järkyttävät 86 kiloa. Ylipainoa oli siis noin 20 kg.