Takapakkia

Kuukauden väliaikapunnituksesta huonoja uutisia. Painoa on tullut 1 kg lisää kuun alusta. Olen epätoivoinen! Tuntuu musertavalta. Ruokailut on pysyneet pääosin ennallaan ja päivittäinen liikunta myös mutta ei niin orjallisesti kuin lomaviikoilla. 

Nyt on menossa kuun 20. päivä ja kolmena päivänä olen antanut itseni syödä kakkua ja karkkia. En isoja määriä, mutta hiilareita kuitenkin enemmän kuin pitäisi. Päivittäinen liikuntatavoite (30 min) on jäänyt vajaaksi 4 päivänä. Nämä yhdessä kostautui 1 kg painon nousuna. Laihdutusurakkani on siis alituista ohuella nuoralla tasapainoilua. Tuntuu hyvin raskaalta juuri nyt.

Mikä tähän tunnelmaan auttaa? Tuntuu että kaiken aikaa mietin vain ruokaa. Mietin milloin voin taas syödä ja mitä voisin silloin syödä, mikä on seuraava välipala tai ateria, mitä en saa syödä ja kuinka vältän niitä tilanteita joissa kakut, keksit tai karkit houkuttaa. Tuntuu että tämä vie valtavasti aivokapasiteettia kun 24/7 pohdin syömisiä ja syömättömyyttä. 

Sanotaan että pitäisi syödä säännöllisesti, mutta minulle olisi helpompaa olla päivä syömättä ja syödä vain 1-2 kertaa vuorokaudessa, niin syömistä ei tarvitse jatkuvasti ajatella.

Pitäisikö mennä terapiaan? Onko olemassa laihduttamiseen erikoistuneita psykologeja? Tämä on ennen kaikkea psykologinen haaste, ei niinkään fyysinen. Ei minua nälkä vaivaa eikä edes väsymys vaan henkinen uupumus syömisen tarkkailuun.