Väsynyt mutta vapaa

”Fit for 50” projektini alkoi tavallaan jo pari vuotta sitten. 43-vuotiaana erosin pitkästä avioliitosta, mikä oli ollut henkisesti kuormittava jo vuosia. Lapset oli aikuistuneet ja omillaan. Asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. 

Yksin asuessa tajusin kuinka valtavasti voimavaroja olin käyttänyt perheeseen. Lapset, puoliso ja koti olivat olleet 20 vuotta elämäni ydin - vaativan työn ja uran ohella. Nyt olin vapaa huolehtimaan vain itsestäni. Tarvitsin kipeästi aikaa levätä ja koota itseni uudelleen, löytää itseni uudelleen. Kevensin hieman myös työnkuvaani ja päätin keskittyä omaan hyvinvointiini. 

Eron jälkeen ensimmäiset 2 vuotta nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin. Vuosien henkinen kuormitus ja stressi ja ahdistus lähti vähitellen purkautumaan. Tarvitsin vain paljon lepoa. 

Kävin toki normaalisti päivätöissä, mutta muun ajan pyhitin levolle ja yksinololle. Yksin asuminen oli aluksi vaikeaa ja ahdistavaa, vihasin sitä. Ensimmäisen vuoden jälkeen olin jo tottunut yksin asumiseen ja nyt kun yli 2 vuotta on kulunut, niin nautin tästä omasta rauhasta valtavasti.

En ole ollut hetkeäkään yksinäinen. Elämässäni on läheisiä ystäviä, sukulaisia ja aikuiset lapseni. Minulla on aina ollut vilkas sosiaalinen elämä. Siksi koen että yksinolon hetket ovat olleet vapaaehtoisia, itse valittuja ja toivottuja. Käperryin kotiin ja nautin. Kesällä vetäydyin lähes erakoksi mökille yksin.