Elämän laineilla

Elämä on. Viime viikkoina elämä on ollut melkoista turbulenssia, stressiä, surua, pelkoa ja toisaalta helpotustakin - isoja mullistuksia. Juuri näissä hetkissä punnitaan sitkeys ja kyky jatkaa niin dieettiä kuin tiukkaa treeniohjelmaakin. Ja minulta sitä ei löydy. Ei nyt. Ei tässä tilanteessa. Enkä edes halua vaatia itseltäni liikaa. Kun isot laineet lyö yli, on parasta ankkuroitua ja levätä. 

Olen antanut itselleni ruokaa, lepoa ja aikaa työstää ajatuksia. Erityisesti vaalin unta. Jos uni kärsii, mikään muu ei enää toimi. Pyrin myös saamaan arjen palikat ja ajatukset päässäni uuteen malliin, sellaiseen että en stressaa. Muutama iso työ- ja opiskeluprojektikin on loppusuoralla, joten tuulet puhaltaa monelta suunnalta. 

Viikkoni on siis ollut kiireinen ja henkisesti uuvuttava. Liikunta jäi kokonaan väliin. Söin myös lohtusuklaata. Nyt alkavan viikonlopun pyhitän vielä täysin levolle. Maanantaina tilannekatsaus ja astun vaakalle ja sitten jatkuu tämä fit-for-50 projekti siitä missä nyt ollaan. 

Puhuin viikolla lääkärini kanssa. Hän suositteli minulle että vähennän korkeasykkeistä liikuntaa ja lisään kävelyä. Lääkärin mukaan parasta minulle olisi nyt 1-2 tunnin kävelylenkit 120-130 sykkeellä (viidesti viikossa).