Vappu tuli ja vaaka on yhä kaapissa
Tammikuussa laitoin vaa’an kaappiin, koska en enää jaksanut masentua sen näyttämistä lukemista joka päivä. Elämässä on ollut turbulenssia ja kevät on mennyt isojen muutosten henkiseen sulatteluun ja uusien alkujen rakentamiseen. Nyt yhtäkkiä on jo vappu! Olen kulkenut neljä kuukautta kuin sumussa mutta samalla muutoksen aallokossa. Olen väsynyt. Kotonani ei ole yhtäkään kokovartalopeiliä. En halua katsoa itseäni. Toisaalta, kun katson en näe itseäni (kovin) lihavana. Mutta valokuvissa olen valtava, järkyttävän iso ja pyöreä, en tunnista sitä naista joka olen kuvissa. Järkytyn! Suren! Ahdistun! Päivä päivältä enemmän vihaan olla näin lihava. Ja samaan aikaan minulla ei ole voimavaroja muuttaa asiaa. Olen nykyään todella mukavuudenhaluinen. Nautin suunnattomasti kun voin työpäivän jälkeen nukkua ja lukea. On ihanaa syödä ravintolassa hyvää ruokaa ja katsoa mukaansatempaavaa TV-sarjaa ja sitten käpertyä ajoissa sänkyyn. Ajatuskin ulkoilusta tai liikuntaharrastuksesta on vastenm...