Vappu tuli ja vaaka on yhä kaapissa

Tammikuussa laitoin vaa’an kaappiin, koska en enää jaksanut masentua sen näyttämistä lukemista joka päivä. Elämässä on ollut turbulenssia ja kevät on mennyt isojen muutosten henkiseen sulatteluun ja uusien alkujen rakentamiseen. Nyt yhtäkkiä on jo vappu! Olen kulkenut neljä kuukautta kuin sumussa mutta samalla muutoksen aallokossa. Olen väsynyt. 

Kotonani ei ole yhtäkään kokovartalopeiliä. En halua katsoa itseäni. Toisaalta, kun katson en näe itseäni (kovin) lihavana. Mutta valokuvissa olen valtava, järkyttävän iso ja pyöreä, en tunnista sitä naista joka olen kuvissa. Järkytyn! Suren! Ahdistun! Päivä päivältä enemmän vihaan olla näin lihava. Ja samaan aikaan minulla ei ole voimavaroja muuttaa asiaa. 

Olen nykyään todella mukavuudenhaluinen. Nautin suunnattomasti kun voin työpäivän jälkeen nukkua ja lukea. On ihanaa syödä ravintolassa hyvää ruokaa ja katsoa mukaansatempaavaa TV-sarjaa ja sitten käpertyä ajoissa sänkyyn. Ajatuskin ulkoilusta tai liikuntaharrastuksesta on vastenmielinen. 

Pidin ennen liikunnasta. Olen oikeasti todella urheilullinen ja pärjään hyvin useissa urheilulajeissa. Olen entinen sarjatason kilpaurheilija ja harrastanut lisäksi monenlaista liikuntaa koko ikäni. Miksi nyt mikään ei huvita?

Ehkä tosiaan olen uupunut. Henkisesti uupunut. Ehkä myös fyysisesti, sillä stressi ja ahdistus on vienyt yöunet jo vuosien ajan. Tarvitsen paljon unta, mutta saan yleensä nukutuksi vain 4-5 tuntia yössä. Väsymys on se asia mikä pitää ratkaista ennen kuin mikään muu onnistuu. Välillä mietin olenko oikeasti väsynyt vai olenko masentunut? Äitini epäilee että olen vain laiska (!!). Olenko? Olen aina ollut perusluonteeltani todella energinen ja aikaansaava. 

Otin töistä viikon lomaa ja aion vetää kunnolla henkeä. Aluksi nukun niin paljon kuin unta riittää. Vetäydyin yksin mökille hiljaisuuteen, täällä saan nukuttua hyvin ja olenkin ensimmäisen vuorokauden pääosin nukkunut. Annan itseni voimautua. Päästän samalla irti vastuista jotka eivät enää kuulu minulle, katkon siteitä joista on aika irroittauta. Lepään.